Jokku sannoo, että ko sattaa lumet niin tullee niinko valoa pimmeyen keskele. Mie en valosta perusta. Mulle riittää ko aurinko killittää koko kesän yötä päivää.

Olisin varmasti pannu pisteen koko hommale, mutta hyän kahvihetken voimala taas jaksoin.

Kerran pari vuessa pääsen helpommalla. Silloin kuoleva sannoo, niinko tuo Lahnamäen Eero eilen, että heipparallaa nyt menhään. Siihen mie, että perässä tulhaan.

Mie haluan, että minut laitethaan makkaahmaan tavaliseen valkosseen pahviarkhuun ko mie en perusta pröystäilemisestä eikä minun arkhuun saa laittaa mithään höpötyksiä. Ei villasukkia eikä kirvestä. Mie haluan maatua maholisimaan hopusta ja muuttua hyväksi ravintheeksi hautuumaan kukile.